Keijujen alkuperä ei ole selvä: ehkä heitä on ollut aina. Osa on kenties joskus ollut ihmisiä, toiset langenneita enkeleitä, jotka eivät olleet riittävän pahoja helvettiin. Jotkut ovat kenties Eevan lapsia, jotka tämä kätki Jumalan silmiltä, toiset syntyneet pienen lapsen naurusta. Joidenkin alkuperä on syön syvyyksissä, toisen puron kirkkaissa vesissä, kolmannen kukkasen hennoilla terälehdillä. Jotkut ovat metsän henkiä, toiset ilkikurisia satyyrejä, kolmannet vaarallisia virvaliekkejä, jotka mieluusti houkuttavat kulkijat tuhoon. Keijut hallitsevat Hämärillä mailla, mutta liikkuvat myös ihmisten keskuudessa.

Keijut ovat kauniita olentoja, monin eri tavoin. Ne toimivat aina tyylillä. Sen sijaan ne eivät ole aina arvokkaita, ylväitä tai pidättyväisiä, vaan myös kujeilevaisia, ilkikurisia ja leikkisiä olentoja. Keijut eivät ota mitään liian vakavasti, vaan suhtautuvat usein elämäänsä leikkinä ja pelinä. Keijuilla on hovi, jota hallitsee kunakin vuodenaikana sen kuningas tai kuningatar. Muillakin keijuilla on arvonsa ja asemansa, kauniit nimensä luonnosta ja taruista. Nimillä ja asemilla ei kuitenkaan ole niin merkitystä, ja monesti ne unohtuvatkin keijujen keksiessä jotakin mielenkiintoisempaa.

Keijut solmivat erilaisia liittoja, myös elinikäisiä parisuhteita. Lupauksien ja valojen pitäminen on elintärkeää. Keijujen tyyliin kuuluu myös ehdoton kunnian säilyttäminen. Lupaukset ovat keijuille hyvin tärkeitä asioita, valansa pettänyt keiju kuolee häpeästä. Lemmenvaloja vannotaan erittäin harvoin ikuisiksi. Keijujen elinikä on hyvin vaikea käsite. Ne ovat olemassa, eivät varsinaisesti vanhene. Voi myös olla, että ne lakkaavat olemasta olemassa, kuten valan pettämisen tapauksessa. Mikään ei kuitenkaan ole keijuilla absoluuttista tai lopullista. Mikään ei ole niille mahdotonta. Maailmankaikkeus on kaunis paikka, ja kauneus on keijuille kaikki. Sen kunnioittaminen ja toteuttaminen kaikin tavoin on niiden päämäärä.

Tunteet eivät ole keijuille vieraita. Ne tuntevat rakkautta, himoa ja mustasukkaisuutta, mutta ymmärtävät tunteiden ohimenevyyden. Keijut elävät nykyhetkessä, eivätkä muistele menneitä tai murehdi tulevaa. Ne hakevat nautintoa, ja nauttivat erilaisista peleistä ja kisailuista. Keijujen luonne ei ole hyvä tai paha, se on. Perusominaisuuksia ovat kohteliaisuus, hyvä käytös, tyyli ja viettelynhalu. Viehättävän olennon viettely, tai vietellyksi tuleminen, ovat keijuille nautinnollinen peli, jota ei voi hävitä. Ihmisille nämä leikit ovat kovin vaarallisia, mutta keijujen kesken ei ole kovin sopivaa satuttaa toista.

Keijut pukeutuvat hyvin vaihtelevasti, joko korostaen olemustaan tai omistautuen sille tilanteelle tai tilaisuudelle, jossa sattuvat olemaan. Ne voivat pukeutua jonkun tietyn aikakauden tyyliin, jos ovat siihen mieltyneet, tai läpinäkyvästi, ilmavasti ja kauniisti. Niiden iho ja hiukset kimaltavat ja hohtavat, jos ne niin tahtovat, ja ne voivat olla minkä värisiä tahansa. Monet keijut rakastavat koristautumista, tyylin rajoissa tietysti, ja laittavat mielellään hiuksiinsa kukkia ja koruja. Oli keijun tyyli mikä tahansa, juhlatilaisuutta hän kunnioittaa pukeutumalla juhlavasti.

Hallatar eli Lamina (Kerttu Mäkilä) on Peilijärven noitasiskoksista vanhin. Hän on jo monen vuodenkierron ajan ollut Talven kuningatar, ja joka vuosi lumivaippa on peittänyt maan vain kauemmin ja kauemmin. Hallattaren voimat tuntuvat vain kasvavan, sillä nykyisin huhutaan hänen pitävän vallassaan paitsi Taranista, Kevään prinssiä, myös mahtavaa maagi Linchettoa. Hovitapaamisissa Hallatar on yleensä teräväkielinen ja pistävän nokkela, mutta hänen tiedetään pitävän myös tanssista sekä nuorista neidoista ja kauniista nuorukaisista.

Dulcina (Maarit Varis) on Hallattaren sisar, joka on enemmän tunnettu nautinnonhaluisesta luonteestaan ja kokeilunhalustaan kuin noitavoimistaan. Hänen uskollinen seuralaisensa on satyyri Haefnir, jonka kanssa hän intoutuu silloin tällöin harrastamaan musiikkia.

Melusina (Virpi Leppä) on Peilijärven siskoksista nuorin, joka tiedetään ylpeäksi ja ylimieliseksi, mutta jonka suosioon monet silti tahtoisivat. Huhutaan, että Melusina on voimiltaan ja taidoiltaan lähes yhtä mahtava kuin isosiskonsa. Melusina viihtyy erityisen hyvin Barguest Raudhin ja Duergar Naudhin seurassa.

Amadan de Fairnilee (Julius Väliaho) on keijuhovin miehistä kenties ylhäisin, ja on usein toiminut erityisesti Kesän valtiaana. Amadan on nähnyt paljon ja halukas näkemään vielä enemmän. Hän koki nuoruudessaan Tosirakkauden ja solmi sen seurauksena liiton kukkakeiju Ofelia Ruusupuun kanssa. Sittemmin liitto on kuitenkin alkanut vaikuttaa onnettomalta ja niin Amadan kuin Ofeliakin suuntaavat huomionsa toistensa voittamisee nokkeluudessa, kauneudessa ja valloituksissa. Amadania seuraa useimmiten satyyri Phoebus, joka on vannonut hänelle uskollisuutta.

Ofelia Ruusupuu (Salme Vanhanen) on alunperin kukkaiskeiju, mutta solmittuaan liiton Amadanin kanssa hän on asunut pysyvästi Hämärillä mailla ja ollut yksi hovin näkyvimpiä hahmoja. Ofelia osaa olla mitä viehättävin ja ylhäisin, mutta hänet tiedetään myös oikukkaaksi ja omapäiseksi. Kuten miehensä, myös Ofelia on usein ollut Kesän valtiatar.

Arduinna de Fairnilee (Maarit Neuvonen) on Amadanin sisar, iloluontoinen ja huvittelunhaluinen keijuaatelisneitonen. Arduinna on solminut liiton Rudianoksen kanssa, mutta varsinkin miehensä alettua viettää yhä enemmän aikaa ihmisten mailla hän on suunnannut mielenkiintonsa uusiin valloituksiin. Arduinna ja Sheilee ovat hyviä ystäviä.

Rudianos Mustakallio (Tyko Sillanpää) olisi ollut Mustakallion kuuluisan linnan perijä, mutta jo jonkin aikaa sitten hän on alkanut viettää yhä enemmän aikaa ihmisten mailla. Sittemmin kyyniseksi ja kummalliseksi muuttunut Rudianos ei ole ollut kovin tavallinen vieras hovissa. Vaimoonsa Arduinnaan Rudianos suhtautuu kohteliaasti mutta etäisesti.

Barinthus Mustakallio (Arttu Ahava) on Rudianoksen pikkuveli, josta on käytännössä tullut Mustakallion linnanherra. Hän osallistuu useimmiten juhliin ja hovin tapahtumiin ja tuntuu pitävän erityisesti väittelemisestä ja filosofoinnista satyyrien kanssa. Barinthuksen suurin intohimo kohdistuu kuitenkin alkemiaan, ja tässä jalossa harrastuksessa hänellä on toverinaan Duergar Naudh.

Phörreve (Valter Aspö) on metsänpeikko ja Barinthuksen orja. Phörreve ei puhu mitään ymmärrettävää kieltä, mutta on luonteeltaan ystävällinen. Peikko tarjoilee mielellään kaikille keräämiään sieniä, mutten niiden vaikutukset saa tietoonsa vain Barinthukselta.

Sheilee Kastehelmi (Noora Hirvonen) on eräs keijuhovin ylhäisistä kaunottarista. Hän on iloluontoinen mutta häilyväinen, eikä ole ottanut itselleen puolisoa. Sheilee tulee hyvin toimeen melkein kaikkien kanssa, mutta hänen paras ystävänsä on Arduinna.

Tomas (Toni Toivonen) on hoviin vastikään saapunut tulokas, tavoiltaan hieman karkea mutta monen silmissä mielenkiintoinen. Mies itse tuntuu olevan täysin Ofelian lumoissa ja tuskin näkevänkään mitään muuta.

Mestari Linchetto (Jukka Pajarinen) on mahtava maagi, jonka huhutaan olleen alkujaan ihminen mutta nykyisin demoni. Hän on Virvasoiden linnanherra ja monien salojen tuntija. Viime aikoina mestari on kuitenkin palvellut Hallatarta, syystä, jonka moni mielellään tietäisi.

Taranis (Nino Hynninen) on Hallattaren nykyinen suosikki, Kevään prinssi, ja viime aikojen tavoitelluin poikamies. Alkujaan hän on tammikeiju, mutta on viettänyt viime ajat kokonaan Hallattaren luona.

Leanan Valkoinen (Nina Kantoniemi) on murattikeiju ja Ofelian sisar. Leanania ja muita metsänkeijuja näkyy hovissa yleensä lähinnä Ofelian kutsumina.

Branwen Koivu (Anna Merikallio) on koivunymfi, suloisen viekoitteleva ja iloisen ystävällinen.

Edelin (Satu Jaaramaa) on myös metsänkeiju, jota nähdään hovissa kovin harvoin. Hän on luonteeltaan rauhallinen eikä tuo itseään paljon esille, mutta osallistuu kyllä ilonpitoon.

Sofiforos (Olli Hakkarainen) on kunnioitettu Vuoren vanhus, viisas oraakkeli mutta ennustustoimensa ulkopuolella jo hieman höperö. Sofiforos filosofoi mielellään satyyrien kanssa ja saattaa innostua pitämään pitempiäkin puheita.

Phoebus (Juho Lindman) on satyyri, innokas ilonpitäjä ja väsymätön väittelijä. Hän on vannonut uskollisuutta Amadanille ja liikkuu useimmiten tämän seurassa tai asioilla. Phoebus lausuu yllytettynä runoja, mutta hänen varsinainen taidelajinsa ovat lemmentyöt.

Haefnir (Pertti Lehto) on myös satyyri, flirttaileva ja leikkisä musikantti. Hän on antanut uskollisuudenvalansa Dulcinalle, mutta viihdyttää mielellään myös muita kaunokaisia.

Barguest Raudh (Roni Saari) on Hautaraunion linnanherra ja Punahattu. Ajoittain synkeästä ulkomuodostaan ja varsin lihapainotteisesta ruokavaliostaan huolimatta Barguest on sulavakäytöksinen herrasmies, joka esiintyy erityisesti hovissa edukseen.

Duergar Naudh (Joonas Sahramaa) on toinen Punahattu, joka hallitsee Synknummen alueella. Hänet tunnetaan suuresta kiinnostuksestaan alkemiaan, ja hän onkin Barinthuksen hyvä ystävä. Hovissa Duergar on usein hieman pidättyväinen, mutta osallistuu toki myös ilonpitoon.

Nocnitsa (Eeva Järvi) kuuluu Punahattujen synkeään heimoon, mutta on serkkujaan liikkuvaisempi luonne. Hovissa Nocnitsa tiedetään ulkomuotoaan hilpeämmäksi, ja hän osallistuu mielellään viettely- ja juonittelupeleihin.

Maura Ainomieli (Minna Heimola) on paljon kulkenut ja nähnyt, jo keski-iän saavuttanut keiju, joka tunnetaan viisaista neuvoistaan ja parannustaidostaan. Hänet tiedetään pikemminkin suorapuheiseksi ja omatoimiseksi kuin hienostuneeksi, mutta hänellä on silti hovissa paljon ystäviä. Huhujen mukaan Maura on saapumassa Kevääntulon juhlaan mukanaan kaksi jännittävän näköistä vierasta keijua (Inka Harju ja Mika Oksanen).

Robyn (Jenni Sahramaa) on keijujen hovinarri, joka palvelee (ja ivailee) sitä, joka kulloinkin kantaa vuodenajan valtiaan kruunua ja valtikkaa.

Mallebron (Tuukka Muroke) on hovipalvelija, joka usein huolehtii käytännön järjestelyistä.